Alli 3v. tänään!!

Olipahan eilen draamaa iltalenkillä. Mä jouduin kahden ison koiran taka-ajamaksi, kun mami yritti palauttaa niistä toista kotiinsa. Se on kans yks Panda-kerholainen, aina kaikkia pelastamassa. Mami päästi mut palautusoperaatiossa vapaaksi kun tiesi mun ahdistuvan remmissä, kun en pääse pakoon haistelevaa koiraa. Hän sitte kiltteydessään meni soitti talon ovikelloa, josta karannut koira oli peräisin. Avaamaan tuli poika ja samantein sisältä ampaisi iso, musta koira mun perään. Ei muutaku miljoona russelinjalkaa vatsan alle ja menoksi. Takaa-ajossa mä vaan juoksin peltojen ja metsien siimekseen, koska tiesin olevani nopeempi kuin ne kaksi köntystä. Mami oli huudellut ja vihellellyt ja pysäyttänyt autoja, etteivät ajaisi mun päälle. Juoksin kotiin, kun reitti oli tuttu monilta reissulta (vähän yli kilometri tietä pitkin) ja istahdin portaille muina naisina hengittelemään. Mami tuli kieli vyön alla vähän ajan päästä ja me halattiin ja pussattiin. Ensi kertaa se oli iloinen vaikka olin ihan peltosavessa.

Mutta tänään on mun synttärit. Kolme vuotta sitten synnyin Urjalassa. Äitini nimi on Lilli ja isäni Jeppe. Tekonimeni on Miranda (yäks!) Oon siis rekkaamaton. Ja tulin vähän niinkuin vahingossa tähän perheeseen, kun niillä oli niin kova suru edesmenneestä Lempi-russelista. Kotiintulo painoni oli 1700 g, et olin aika pieni. Olen ollut rotuunotossakin, mut se meni ihan reisille, kun luulivat mun olevan papukaija, kun yritin kiipetä mamin hartioille tutkimuspöydällä. Tai sitten olin vippetti kun jännitin selkäni köyrylle.

Mami tilasi mulle Postilta "Allin 3-vuotisjuhlapostimerkit", on toi poikakin niissä mukana.

 

Tässä pieni kuvakollaatio mun elosta ja menoista.
 

"Kuka on pissanut pedilleni?"

 

Oon ollu aika täpäkkä jo pienenä.

 

Eka ja viiminen mätsäri. Kuka ny haluaisi vieraan sormia kurkkuunsa?

 

Rrrrrakastan metsälenkkejä!

 

Timppa-papa ja mä

 

Mä oon pienestä pitäen tykänny käydä mansikkavarkaissa.

 

Ja tykänny poistuakin varkaista vähin äänin.

 

Timppa-papan 1. maailmansodan lentäjätakki.

 

HOO, mun paras kaveri kesästä 2011.

 

 

Synttärisankaruutta hieman himmentää parhaan kaverini sairastaminen. HOOlta otettiin tänään kipulaastari pois ja se on aamusta asti piippaillut ja välillä oikein itkenyt sekä ulvonut. Mami ja HOO lähtee iltapäiväksi vielä käymään Veterissä. Toivottavasti HOO parantuisi pian. Pus.

 

 

Potilaspäiväkirjaa...

Leikkaukset ovat nyt toivottavasti ohi. Urhealla HOOlla oli Veteristä tullessa kolme jalkaa sidoksissa. Oikea etutassu isossa paketissa, vasemmassa kanyylisidos ja oikeassa takajalassa suojasidos kipulaastarin vuoksi. Ehkä tällä sidosmäärällä poika nyt saa kiinnityksen Timppa-papan 1. maailmansodan aikaiseen lentäjäntakkiin?

Meille on rakennettu olohuoneen lattialle camping-alue. Viime kerralla siinä oli vain yksi patja. Tällä kertaa kaksi, koska poika nukkuu niin leveästi että viimeksi mami nukkui poikittain patjalla, navasta alaspäin lattialla. Tais olla lonkkaluut koetuksella??

Poika on reipas. Ensimmäinen yö meni piippaillessa klo 03 asti, jonka jälkeen kaikilta lähti taju. Aamulla poika oli hyvin tarkkaavainen ja hirmunälkäinen. Tosin puolalais-ruotsalainen kansantanssi jäi näkemättä, koska Fredi-papi ei ole ehtinyt opettaa puolalaista takajalkatanssia. Nelijalkapyörähdyksiin HOOsta ei nyt ole. Illalla se oli ruuaksi saanut vain sen verran jauhelihaa ja kuivanapua että antibiootti saatiin alas.

Pojalla sahattiin nyt 1-2 mm oikeasta kyynärluusta pois ja kyynärluu asettui taas paremmin paikoilleen. Tassujen ulospäin kääntymistä emme lähteneet korjaamaan, koska se on vain kosmetiikkaa. Pääasia että saadaan kyynärniveleen enemmän tilaa ja painetta vähemmäksi. Samalla kipu hellittää.

Oikeesti, mä lupaan laittaa yöksi sen satelliitin päähän.

 

Viime leikkauksesta ja tikkisolmupatista johtuvien antibioottikuurien vuoksi pojalla on nyt vasemmassa korvassa hiivatulehdus. Siihen saatiin korvatipat. HOOn ei tarvitse kuin nähdä tippapullo, niin se meinaa karata pinkviinin lailla pois paikalta.

Kipulaastari on myös hyvä juttu. Ensimmäisen leikkauksen kolme ekaa yötä olivat katastrofaaliset. Kun HOOlla oli niin paha olla. Nyt se nukkuu enemmän ja näyttää enemmän itseltään.

 

Tässä me fiilistellään leikkausta edeltävänä päivänä.

 

Anteeksi kuvien laatu. Mami jätti kesällä Canonin pihalle sateeseen ja nyt se sitten teki lopullisen stopin.

Velin 2. HOO-hetki

Huomenna poikaa taas viedään. Oikean etujalan operaatio kutsuu. Tasan seitsemän viikkoa on vasemman jalan leikkauksesta. Kauhulla taas ajattelen sitä ensimmäistä viikkoa ja oikeastaan ensimmäisiä öitä leikkauksen jälkeen. HOO itkee ja huohottaa, kulkee ja vinkuu. Onneksi mami on saanut järjestettyä työnsä niin että se on meidän kanssa kotona ekat neljä päivää. Toisaalta on ehkä helpompaa kun tiedetään mitä tuleman pitää.

Viime lauantaina kävimme mökillä ja poika sai painaa hetkisen aikaa vapaana. Voi sitä riemua! Ja voi sitä mamin riemua, kun löydettiin joku mädäntynyt herkkujutska, jossa me pyörittiin. Olihan mökillä muutakin kuin tuo herkku. Pojan nenä meinasi haljeta kaikista syystuoksuista. Aikansa sitä miniremuamista kesti, kunnes Veli sammahti totaalisesti sohvan nurkkaan ja nukkui siihen asti kunnes lähdettiin kotiin. Eihän se ole piiitkään aikaan saanut olla vapaana.

Mami pyhästi lupasi että ensi kesänä saadaan koluta kaikki kivet ja kannot ja tehdään retkiä sinne ja tänne. Kuka sitä ensi kesää ajattelee kun russelin mieli on heti-tässä-ja-nyt!

Ny maistuis pikkaset ruohot.

 

Jos mahtuisin, niin voisin mennä laiturin alle.

  

Yhtenä syyspäivänä poika (olin mäkin siä tallomassa sieniä) pääsi mangusti-, eiku, suppismetsälle.

Mamin ja munkin mielestä HOO on paremman näköinen kuin toi oikean puoleinen tyyppi.

 

 

HAKUNA MATATA!! Kaikille siihen asti kunnes saadaan päivitystä potilaspäiväkirjaan.

 

Miäsmalli löytyny!

Kipan Pajalla haettiin eräänä päivänä miäsmallia kuvauksiin. Mutta eihän miäsmallille oltu kerrottu mahdollisesta keikasta, eikä Kipan Pajalla myöskään muistettu että HOO the miäsmalli on sairauslomalla. KELAn ja muiden määräyksiä uhmaten HOO suostui pieneen kuvaussessioon. Ja kuviahan ei oteta jos mä, Alli, ei ole kuvioissa. Mamilla meilkein meni hermot munhun... kirsua, selkää, pakaraa.. mutta olinpahan mukana. Gepardikraka on pikkuisen rytyssä kun miäsmallin piti sitä maistaa.. ja Jänisdesignin lappu oli miäsmallin kitalaessa.

Miäsmalli tarkkana.

Miäsmalli söpöilee.

Miäsmallia väsyttää sessio. Löydättekö mun kirsun?

 

Miäsmalli aamulla juhlien jälkeen. Mukana myös mun häntä.

Miäsmalli kutsuvana budoaarilla.

Mikäsmalli on myös hellä.

Tyylikkäänä tarkkailutehtävissä

Ei oo mun juttu.

Joskus homma menee vaan överiksi.

 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Miäsmalli löytyi Parkanosta päheen gepardikrakan kera. Kiitos Kipan Paja.

Tästä on kyse...

Moni on varmaan ihmetellyt, miten se HOOn koipi on oikein leikattu? Niin täälläkin on ihmetelty ja ollaan aateltu että jonkin luun päästä on palainen pois... ei, ei, ja ei. Kyse onkin oikeasti luun katkaisusta.

Kuvassa käyristyneet luut, epätasainen nivelrako ja pykälämuodostumaa värttinäluun ja kyynärluun välillä. Tällaiset muutokset voivat aiheuttaa kipua kasvuvaiheessa tai myöhemmin ja alueelle voi alkaa muodostua nivelrikkoa. Velin tapauksessa kyynärluu on lopettanut kasvun ja värttinäluu on vaan yrittänyt kasvaa ja siksi on käyristynyt (radius curvus). Lääkärin tekstin mukaan kun kyynärluu oli katkaistu se "nousi" heti paikoilleen ja pykälämuodostus katosi. Nyt siis odotellaan että punapisteinen alue luutuisi. Luutuminen on siis alkanut jo hyvin.. mutta valmis se on n. 6 kk kuluttua. JOS tämä leikkaus oli tehty pentuna olisi värttinäluulla ollut enemmän tilaa kasvaa ja se olisi suorempi. Mutta nyt mennään näillä.

 

Alkuperäinen kuva on lainattu.. lisäsin siihen mustat ääriviivat, tekstiä ja punaista..että saisitte tolkun tästä.

 

Potilaspäiväkirjaa...

Voehan PATTI!!

Hoo Moilaselle alias Velille ilmestyi leikattuun jalkaan patti. Ensin se oli pikkurillinpään kokoinen ja viikon mittaan se vaan kasvoi. Lopulta patti oli peukalonpään kokoinen. Poika ei enää alkuviikosta astunut jalan päälle laisinkaan. Tästäkös alkoi paniikki ja meilailu Veterin ell Hanna-Leena Terhosen kanssa. Oli mahdollista että pahimmillaan olisi käynyt niin, että sahattu luu olisi kääntynyt sivulle. Tueksi olisi laitettu pinni. Mami tilasi ajan Veteriin 5.9. tarkastusta varten.

 

 

Veterissä poika merkkaili taas kaikki mahdolliset paikat, jopa mamin kassin. Eipä ole poika isäänsä huonompi. Velin papi Fredi merkkasi mamin kassin Porin kv-näyttelyssä elokuussa. Ehkä mami nyt ymmärtää nostaa kassinsa jonnekkin ylös. Mami uhkaili poikaa taas pallittommuudella, mutta ystävällinen vastaanottotäti vaan nauroi ja kertoi pojan olevan siinä iässä. Mamia ei naurattanut.

 

Päästiin sitten kaiken merkkailun jälkeen lääkärillekin ja eihän HOO helpolla koipeaan näytä. Rimpuilua, huutoa ja vihdoista viimein rauhoituspiikkikin takareiteen. Sitten rönkkeniin.

 

Näytä hoito-ohje "Veli tuotiin tarkastukseen leikattuun jalkaan ilmestyneen nestepatin takia. Veli aristi patin painelua eikä antanut tutkia sitä kunnolla hereillä. Patti on kasvanut viikon sisään. Veli rauhoitettiin ja jalasta otettiin röntgenkuva. Luut ovat hyvässä linjassa toisiinsa nähden eli luun sijoiltaan menosta ei ole kysymys. Patti aukaistiin, sieltä tuli tulehtuneen oloista kudosnestettä. Kyseessä on todennäköisesti reaktio tikkilankaan. Patti huuhdeltiin Veli sai kipulääkepistoksen, kotona jatketaan Metacamia huomisillasta muutaman päivän ajan. Side poistetaan tänä iltana tai viimeistään huomisaamuna. Aloitetaan lisäksi tästä illasta antibioottikuuri (Rilexine) ohjeen mukaan. Kauluri ja haavan suihkuttelu, kunnes haava on sulkeutunut. Toinen jalka voidaan leikata alkuperäisen suunnitelman mukaan 25.9." ell Hanna-Leena Terhonen.   Suurhuokaus!! Seuraavana päivä eli tänään torstaina poika astuu jo paremmin jalalle. Paino on leikatulla jalalla vielä etuvarpaissa eli jalka näyttää aika hurjalta. Melkein S-kirjaimelta. Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa mennään eteenpäin. Haava hieman aukesi päivälenkillä, mutta suihkuttelua lenkin jälkeen ja hieman Betadinea perään, niin hyvä tulee.   Näihin tunnelmiin ja kuviin tällä erään mun ja HOOn blokirusselikamun Bonon pirkistyskuva:     Bonon ja Nasun blokikaappaukset -> Kipan paja