Kun mami ja HOO odotteli pihalla sisälle pääsyä, niin paikalle ilmestyi tietenkin kaksi sileää jackrusselinarttua. Vanhoilla piioilla oli jo ikää 14- ja 12-vuotta. Poikahan on tunnetusti puumien perään, mutta vanhat piiat olivat hiukka ärhäkkäitä eivätkä suvainneet pojan lähestymisyrityksiä. Pienet rähinät ja taas neitojen matka jatkui. Kuntoilijatkin pääsivät pakkasesta salille.
Ensin tehtiin alkukysely. Ikää, leikkaushistoriaa, keskustelua voinnista yms. tuiki tärkeää. Fyssari kehui pojan luustoa, lihaksia ja luonnetta. Pojan häntä heilui melkein koko kuntosaliajan. Sitten itse asiaan. Ensin mentiin hyppyradalle jossa alimmaisten rimojen yli Veli astui reippaasti. Pari kertaa edes-takas ja sitten rimoja ylemmäs. Siihen se ylittäminen sitten jäi. Poika yritti harppoa rimojen yli mutta pilihän siinä melkein jäi kiinni.
Seuraavaksi tassupuntariin, jossa mitattiin erikseen jokainen tassu, miten kehon paino jakautuu. Poika ottaa vasemmalla, ensin leikatulla, kilon enemmän kuin toisella. Mami ja fyssaritäti epäilivät pojan olevan takapainoinen, mutta mittaus kumosi epäilyt.
Sitten tasapainoiltiin. Tasapainotyynyn kanssa näkee silmämääräisesti hyvin painonjakautuman. Reippaasti poika meni tyynyllekin. Kotiin kehoitettiin hankkimaan pienempi tyyny. Sillä saadaan lapojen pikkulihakset töihin sekä saadaan ne vahvistumaan kun herkkuja annettaan oikealta ja vasemmalta.
Sitten vuorossa olikin porraskipuaminen. Veli on kannettu portaat molempiin suuntiin. Siksikin porrasnousu oli hiukka hapuilevaa ja se joutuikin miettimään jalkojaan tosi lujasti. Ylös päästiin, mutta alaspäin Veli ei tullut. Johtuu varmastikin siitä että tuli pari kertaa sängyltä alas ja kipu oli varmasti helvekollinen. Annettiin pojalle periksi, ettei siitä tuntuisi että hommaan pakotettaisiin ja kivun tuottaminenkaan ei ollut tarkoitus.
Herkku kyllä maistuis, mutta alas en tule.
Sitten oli ehkä mamin odottamin juttu: vesiterapia-allas. Ihme, ettei poika ollut kamalan järkyttynyt. Eihän se mökillä ui, pikkasen vaan kahlailee. Hyvin HOO keksi miten homma toimii ja mami piti herkkua altaan reunalla. Vesi oli mamin mukaan ihanan lämmintä että olisi itsekkin voinut mennä vesijuoksemaan.
Vesiterapian jälkeen tietenkin kuivateltiin ja kehuttiin poikaa. Ja arvatenkin tuo urospoika oli onnellinen kaikesta huomiosta. Pikkasen vielä tasapainoiltiin pienen tasapainotyynyn kanssa ja sitten oltiinkin valmiita. Poika ilostutti fyssaritätiä ja mamin mangusti-istumatyylillään koko rahan edestä. Tunti meni nopeasti.
Kotiin tullessa poika oli tosi väsynyt ja pientä klenkkaustakin oli huomattavissa. Mami antoi pojalle pienet Metacam-tömpsykät ja HOO menikin maata. Seuraavan kerran mennään 2.11.
Älkää ny häirikkö, huippu-urheilija huilaa.
