torstai 25. huhtikuuta 2013

Kettuilua ja synttäreitä.

Mami on kauan puhunut lut-treeneistä ja ketuista ja ketunkoloista. Mä jo luulin, että homma jää puheasteelle, mutta sitten koitti lauantai ja meidät laitettiin autoon ja kohti Ikaalisten Pukaraa ja treenejä. Mä ainakin olen riistaviettinen, pojasta ei ollut tietoa. Mukaan otettiin myös Hanna ja Selma-mamma-russeli.

Mähän piippailin koko menomatkan. Pukarantie oli kamalan huonossa kunnossa kelirikon vuoksi ja mä olin oksennuksen partaalla. Selvittiin kuitenkin ja perille tultaessa huokaisin helpotuksesta ja vaikenin. Ihmettelin ihmeellistä hajua, mutta Selma tiesi kertoa HOOlle, että se on se kettu. Oli tainnu hiukka deodorantit pettää repolaisilta.
 
Mä olin ekana TV-kettua haukkumassa. Ja sehän onnistui kuin vettä vaan. Ihanaa, kun sai haukkua luvan kanssa ja niin paljo kuin sielu sieti ja vielä kehuttiinki. Kotona, jos haukkuu O:lta alkavaa puunisäkästä tai vasaania, niin aina tulee kyytiä. Sitten olikin HOOn vuoro. Ai, että mua nauratti, kun poika oli tilanteesta ihan pihalla. Kouluttaja pyysi mamin hakemaan mut pojan tueksi. Jo alkoi poikakin haukkumaan mun esimerkistä. Siinä me sitten haukuttiin HOO ja mä, eikä kukaan kieltänyt. Komiaa. Kouluttaja sanoi, että meissä kummassakin on ainesta, että voidaan käydä treenamassa koetta varten. Mä vielä kert kävin puolittain siinä luolassakin.

 
Ensin mami oli kamalan innoissaan tästä lut-hommasta. Kysyi meidänkin mielipidettä. Mä olin, että totta kai mennään ja haluaisin kokeisiinkin! Poika oli, että mikä kettu, oliko siellä sellainen? Mutta sitten tarkemmin aateltuaan, mami sanoi, että aletaan vaikka harrastamaan metsäjälkeä tai jotain. Se alkoi säälimään repolaista, vaikka ovatkin koulutettuja puuhaan. Se ei taaskaan aatellut yhtään mua. Musta olisi voinut tulla Maailman keinoluolien voittajakoira kolmin ruusukkein.
 
Eilen keskiviikkona 24.4. oli HOOn 2-vuotissynttärit. Juhlittiin sitä ihan perhepiirissä. Aamulla nukuimme pitkään ja kun herättiin, niin mami ulvoi pojalle synttärilaulun. Sitte normi aamukuviot. Ja taas mentiin. Auto, akka ja koirat kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Mami oli ollut siellä talvella hiihtämässä ja keksi pojalle sinne synttäripatikan. Olikin mukava reissu. Jännityksen aihetta toi suden jäljet ja SEN JÄTÖKSET!! Ihania keväthajujakin oli tarpeeksi. Ainakin n. 8 km tassuteltiin pitkin maita ja mantuja. Lisää tällaisia synttäripäiviä. Illalla ei jaksettu HOOn kanssa edes enää vartioida torppaa, nukuttiin vaan ja ihmeteltiin kaikkia hajuja. Poika taitaa nytkin unissaan olla vielä eilisellä reissulla, nenä käy siihen tahtiin.
Joukkopaini ala HOOn sisarukset vaaveina. HOO oikeanpuoleisena. Kuva: Heidi Vuorensola

Mami kävi yhtenä päivänä moikkaamassa Selman poikaa Suloa. Sulo muutti muutama viikko sitten melkein meidän naapuriin.
 
 
Sulolle sattui pieni vahinko ja pieni russelipoika kaatui suorilta jaloilta selälleen. Hupsista! Mamihan oli taas kameroineen paikalla. Tällaista taas meillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
 
 

torstai 11. huhtikuuta 2013

Russelirallia

Pääsiäinen 2013 oli varmasti mun kolmivuotisen elämäni parhain. Lauantaina pakattiin ittemme mökille ja kohti Kihniötä. Sää suosi ja saatiin HOOn kanssa painaa jäällä niin paljon kuin russelin sielu sieti. Illalla käperryttiin lämpimien peittojen alle huilaamaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Meillä ei ole kuin kilo painoeroa mun hyväksi ja niinpä mä liidinkin pitkin hankikantoa kun taas poika kynti.

Mitäpä tässä turhia turisemaan. Tässä kuvia meidän pääsiäisestä.







 
Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.
 
 
 
Ooooo sooleeee miiiiiooooo!!


Jäällä näkyi myös täplikäs rusakko.
 
Mä vormula ykkösenä.

 
Äkkijyrkkäjarrutus.


Komea urosmiäs HOO.
 
 
Ihana pääsiäinen, kunhan toi HOO antais mulle vähän enemmän elintilaa.