Aika kuluu.

Viime päivityksestä onkin aikaa. Mami ei ole päästänyt mua syksyllä koneelle, kun se aloitti syyskuun alussa Kauhajoella sairaanhoitajaopinnot. Oon ymmärtänyt jotakin nyt tosi väärin.. eikö sellainen sairaanhoitaja hoida ihmisiä eikä atk-välineitä?

Kesä siis tuli ja meni. Kesään kuului iloja ja sitten surujakin. Käsitellään ekaksi ne ilot. HOO oppi uimaan. Tätä odotettiin jo tapahtuvaksi edellisenä kesänä, mut poika vaan kahlaili. Nyt meillä asuu Nerkoon uimareiden kunniauimamaisteri.

Jotta tällaisen kunnianimen ansaitsee pitää rohkeasti, ilman hidasteluja, syöksyä veteen ja hakea riittävän monta kertaa vesilelu. Meiltähän se käy.

Käytiin Turussa ja päästiin haistelemaan meri-ilmastoa. Poika näyttää ihan Loch Nessisen hirviöltä pitkine kauloineen.

Sitten heinäkuulla kävi niin, että poikaa puri mökkipihalla kyy. Mami ajoi tuhatta ja sataa Kihniön kunnaneläinläärille ja HOO sai niskaan lastin nestettä. Iltasella HOOn olo paheni ja kaula alkoi turpoamaan. Kaksikko lähti vielä Tuhatjalkaan Tampereelle. Siellä saatiin lisää nestettä suoneen ja antibioottikuuri + Tramalia kipuun. Tramal ei pysynyt yhtään sisällä ja seuraavana päivänä käytiinkin vielä Tampereella pojan kantapaikassa Veterissä nyk. Animagi. Animagissa poika sai jalkaleikkauksista tutun Fetanyl-laastarin oikeaan takajalkaan. Siitä alkoi toipuminen.. Nyt kaikki on jo kunnossa. Harmi vaan, että joka syksyinen jalkojen röntgen siirtyi kyyn vuoksi, mutta HOO on kyllä menossa Terhosen Hannaa moikkaamaan Animagiin jossakin vaiheessa.

Surujen suru kohtasi meidät elokuun lopulla. HOOn tyttöystävä ja paras rallikaveri, mun jälkeen, kuoli tapaturmaisesti. Niin katkesi ihanan ja pienen russelitytön elämä liian aikaisin. Selma oli kahden pentueen äiti. Me ollaankin saatu tutustua Selman lapsiin Suloon ja Sylviin. "Kävit Selmu täällä vain hetken aikaa, mutta jätit suuren aukon sydämiimme." HOO ja perhe.

Iloiset rallaajat Selma ja HOO.

Selma - MIndhunter Dolly (kuva Hanna Toivo)

Maaliskuun kuulumiset

Koska näille seutuville ei  tullut kunnolla lunta, ollaan saatu nauttia edelleen pitkistä metsälenkeistä. Käytiin pariin otteeseen Seitsemisissä. Vanhat tutut kotimaastotkin ovat tulleet jälleen tutuiksi. 

Pikkasen saatiin räntäsadettakin niskaamme.

HOO tähyää, jos kotimetsässäkin näkyisi susia.

Käytiin viime perjantaina mökillä. Mami oli saanut tehtäväkseen lämmittää mökkiä vieraita varten. Ihmeellistä, että noi poikakoirat ovat karkaavaisempia kuin me tytöt. HOOhan karkasi tietenkin kahteen kertaan, kun mami oli sisällä lämmityspuuhissa. Ensimmäiseltä reissulta poika saapui ihan itsenäisesti takaisin. Toisella kertaa mami joutui hakemaan pojan naapurin tunkiolta makkarakeiton tähteitä syömästä. Hoh hoijjaa... Mä haukuin ja komensin poikaa ottaamaan pari perunaa mukaan, mutta mami nappasi HOOn kainaloon ja sieltä sitten tultiin aika vauhtia ilman pottuja. Jäi sitte herkut saamati.

Vuodet vaihtuu, mut puuhat vaan pysyy samana.

Viime vuonna tähän aikaan vedettiin pojan kanssa ralleja jäällä...

Täällä o jäätyny pupun papana.

Mökillä käytiin siis perjantaina ja seuraavana aamuna poika oksensi keltaista kuohaa. Mami sanoi, että ahneella on jonkinmoinen palkka. Ajateltiin, että se oli vetäny pottuja liikaa ja saanut siitä mahanpuruja. No, sama toistui sitten sunnuntaiaamuna ja vielä päivälläkin. Homma ei vaikuttanut hyvältä, kun HOO oli muutenkin kokoajan sen näköinen, että oksu tulee justiinsa. Illalla löytyikin maton päältä kuohaa ja sen keskellä ISO palanen männyn kaarnaa. Ei siis mitään mahanpuruja vaan mahankaarnaa. Kaikkee ton pojan pitääkin vetää.

Potilaan kommentti:"No, se kaarna vaikutti ensin ihan syötävältä, 

kunnes alkoi möyrimään.."

Uuden vuoden alku..

Vuosi taas vaihtui ja mä täytän tänä vuonna 5v. Miten aika kuluukin niin nopeasti? HOOkin täyttää tänä vuonna kolme. Juurihan se oli ihan kamala kirppu, joka roikkui mun perässä päivät läpeensä. Alku vuosi on ollut aika kiiruista. Ennen tulipalopakkasia käytiin pitkillä metsälenkeillä ja tutustuttiin yhteen uuteen tyyppiinkin.

Ollaan törmätty tosiaan uuteen tyyppiin, portugalin podengo Nikiin. Se on mamin ystävän koira ja asuu Jämijärvellä. Kauas pohjoiseen on se Portugalista eksynyt. Käytiin porukkalenkillä Jämillä ja kivaa oli. Onneksi HOO on itsekin melkein vierasmaalainen, niin niillä riitti juttua eikä uromaista pullistelua tarvittu. Musta Niki on todella hassun näköinen herrasmies ja mamia himottaisi nyppiä sen haivenet. 

Meille on myös hankittu uusia tuotteita. Saatiin uusi Lennol-merkkinen peti. HOO on vaan ominut sen ja  mulle jää riput. Kyllä siinä kelpaa pojan köllitellä.

Tulevan kevään vesisateita varten mami hankki Hurtan sadetakin. En oo kamalan onnellinen tästä, mutta tarpeeseen kuulemma tulee. Kiitos Muumitalon parson-neideille, jokka tyhjenteli vaatekaappejaan.

Tän kanssa mä tahdon olla ihan incognito.

Tasapuolisuuden nimissä puettiin se HOOllekin.

Pitkän odottelun jälkeen tuli ne tulipalopakkaset. Parhaimmillaan mittari näytti -27 ja sehän on russelintassuille ihan kauhistus ja mun paljaalle vattanahalle. Juu ja tulipalopakkanen olikin oiva nimi tälle ajalle. Näillä seuduin paloi seurakunnan leirikeskus ja sitten viä vanha koulu. Pakkasta tosiaan oli, mutta lunta ei näkynyt. Mutta me nähtiin kotikoskessa saukko.

Siellä se saukko vipeltää. Ollaan käyty ny joka päivä kattelemassa, jos sitä näkyisi.

Tänään HOO ja mami kävi Koirakuntosalilla Tampereen Nekalassa. Viime kerrasta on n. vuosi. Kirsi kehui HOOta: sopivan kokoinen hoikkeliini, mutta kuitenkin lihaksikas. Poika käytettiin tassuvaa'alla, jossa todettiin, että vasenta etujalkaan HOO keventää n. 1 kg verran. Vasen etujalka onkin se ns. huonompi. Sitten hierottiin ja alaselästä löytyi pieni jumi. HOO onkin alkanut taas ottamaan takapomppuja. Hieronnan jälkeen poika halusi mennä vielä miniportaille ja menikin ne ylös-alas ihan reippaasti. Vuosi sitten mentiin pari porrasta ja sitten tuli kauhu. Viimeiseksi vielä esterata, joka onkin ihan lemppari.

Reissulaiset tulivat Tampereelta... ja sitten pojan sydän särkyi. HOOn eka tyttöystävä Selma oli päivittänyt plokiaan ja etsii itselleen Jussirusselia. Maansuru!

Me odotellaan kovasti lunta, että mami pääsisi hiihtämään. 

Sillä alkaa meinaan pipo aika pahaste kiristymään.

Mami koirapikkujouluissa...

Vuosi 2013 vetelee viimeisiään ja mamin oli aika lähteä viettämään koiramaista viikonloppua Turkuun. Tiedossa oli 6.12. MammaMia-pikkujoulut Aurassa ja lauantaina kennel Boldandbrainy-joulujuhlat Turussa. Me jäätiin kotiin. 

HOOn siskolle Sirille oli tullut syksyn aikana sisko: Sissi. Pikkuneiti vei heti mamin sydämen karvaisella naamallaan. Ja NYT täällä Parkanossa on kaamea bakteeriperäinen pentukuume, johon on vain yksi lääke. Pikkujoulut jäivät koirien osalta tyngäksi, koska Fredi-papi sairasti kotonaan kennelyskää ja papin avokoira Pirre oli myös karanteenissa. Mami ja Ässien äiti tekivät Sirin kanssa parin tunnin kävelylenkin Aurassa ja tutustuivat samalla kunnan uuteen pururataan. Iltapäivällä saapui Fredin ja Pirren emäntä E-K ja sitten syötiin, saunottiin ja höpistiin. Kiitos auralaisille!!

Sissi 4,5 kk, Boldandbrainy Anouk Aimee

Kuka on Auran kuningatar?

Vartiointiliike Ässät, Siri ja Sissi.

Pienelle iski väsy kesken leikkien.

Sissi söpöilee.

Sissi söpöilee lisää.

Mami kävi moikkaamassa myös äitiään ja Sepe-koiraa. Sepe 7v. on Tallinnan lapsi. Eikä rotujen miksauksesta ole mitään tietoa. Herra on persoona isolla peellä.

Marraskuussa 21.11. HOO kävi moikkaamassa Hanna-Leena Terhosta Veterissä nyk. Animagi, kun särkylääkkeet olivat loppumaisillaan ja muutenkin röntgenkuvista oli jo yli puolivuotta. Mami halusi hieman mielenrauhaa. Röntgenkuvat otettiin molemmista etujaloista ja selvää nivelrikon alkua ei ole vielä näkyvissä. Vaikka nuo etujalat nyt ovat mitä ovat, niin poika ja me pärjätään niiden kanssa. Mami on mestari huomaamaan HOOn ylähuulen asennosta, onko kaikki ok...

"Velin vointi oli kesän ajan hyvä, kipulääkkeet sekä Cartrophen-sarja auttoivat ontumaan. Nyt on jälleen alkanut aristamaan vasenta etujalkaa. Muuten reipas ja lenkkeilee mielellään. Velin kyynärnivelet kuvattiin rauhoituksessa. Nivelrikkomuutoksia ei vielä todeta. Vasemman etujalan luut ovat enemmän virheasennossa kuin oikean. Vaihdetaan ruoka nivelrikkoruokavalioon (Hill's j/d). Lisäksi mukaan kipulääkettä. Cartrophen-pistossarja voidaan uusia alkuvuodesta. Hyvää jatkoa Velille!" Hanna-Leena Terhonen.

Luuletteko, että me oltaisiin selvitty joulunalus ilman tonttulakkeja. NO, EI! Maanantaina mami laittoi torppaa joulukuosiin ja näköjään meidätkin. Ollaan noissa kuvissa tosi onnellisia!!

En kertonu mamille, että mäkin kävin pikkujoulujuhlissa naapurin likkojen kanssa.

HOOSIANNAAAAA, DAAVIDIN POIKA!! 

Poika vetää korkeelta ja kovaa!!

Oikein rauhallista joulun odotusta!! toivottaa: HOO, Alli ja mami.

Lokarallit

Aika rientää ja plokikin on jäänyt ihan hunningolle. Kaikki johtuu noista mamin työkuvioista. Mä kyllä päivittelisin tätä. Masiina on vaan aina kiinni, kun haltijatar on töissä. Toisaalta onhan mullakin ollut kaikenmaailman hommia. On tarvinnut tuhota meidän naapurin pihassa olevan "koirapuiston" jalkapallo. 

HOO ottaa elämänsä lunkisti niinku aina.

Tänään lähdettiin käymään mökillä ja vedettiinkin sellaiset LOKARALLIT.. 

Lokakuun ja mudan kunniaksi.

Vaikka oon yksi universumin nopeimmista russeleista niin HOO on joskus 

ovelampi ja ehtii edelle. 

Tarttee sitä välillä komennella, että pysyy perässä hiihtäjänä.

HOO on tullut käskystä mamille ja odottaa palkkaa.

Syksyssä parasta on liukkaat kivet, joissa pomppimalla saa mamin 

hermoromahduksen partaalle. 

Luulee, että mä liukastun näillä tikkujaloillani.

Syksyn viimeiset vihreät heinät ja läikykkäät lehmät.

Yhteishaukuntaa a'la Vastarannan haukkujat ry.

Joskus toi HOO haukkuu lämpimikseen muakin.

Mami kävi elokuun lopulla Budapestissä ja oli löytänyt eläinkaupasta 

HOO Moilas-avaimenperän. 

Avaimenperä

HOO Moilanen