perjantai 22. maaliskuuta 2013

HOOlla terffit Hanna-Leenan kanssa

Puolisen vuotta on kulunut pojan toisenkin jalan leikkauksesta ja oli tarkastusröntgenin aika. Mamilla oli ollut pikkuisen kuumetta edellisenä yönä, mutta päätti kuitenkin lähteä pojan kanssa Tampereelle, koska ei halunnut enää siirtää aikaa. Puolivuotta odottelua tuntui riittävän.

Kuvassa HOOn hännänpää Veterissä.
 
Rönkkenissä odottelua, että nukutus alkaisi vaikuttamaan.
 
Kuvat otettiin ja eläinlääkäri Hanna-Leena Terhosen teksti oli tällainen:
 
Veli käyttää jalkoja hyvin, ei arista kyynärien ojennusta/taivutusta. Pidemmän lenkin jälkeen tarvitsee vielä särkylääkettä. Jalat kuvattiin rauhoituksessa.
Oikean jalan kyynärluu on luutunut hyvin. Vasempaan tulee jäämään todennäköisesti rako, joka on täyttynyt sidekudoksella. Nivelpinnat siistit.
Cartrophen kuuri annetaan 6 kk kuluttua, seuraavat kuvat vuoden kuluttua.
Eli vasen jalka on mitä on... mutta Hanna-Leena sanoi ,ettei kuitenkaan syytä huoleen. Mami olisi tietenkin toivonut että vasenkin alkanut luutumaan. Kyynärluun yläpuoli oli noussut niin ylös, ettei ollut saanut kunnollista luukiinnitystä alapuoleen. Aika hurjan näköinen oli kuva. Ja lääkärikin sanoi, että näyttää aika rujolta.. Mutta kyllä HOO sen kanssa pärjää, onhan se super. Poika jatkaa siis Hanna-Leenan kanssa treffailua, mutta vähän pidemmillä sykleillä. Sillä välin me pidetään pojan kanssa naakkavartioita.
 
 
 
Iloisia uutisia Muumilta. Muumi oli kaikessa hiljaisuudessa pyöräyttänyt neljä munaa. En kyllä tiennyt, miten Muumit oikeasti lisääntyy, mutta näköjään ne munii. Ehditäänköhän saada Muumin ja HOOn lapsia jo pääsiäiseksi?? Apua, musta tulee täti! Hulvatonta!
 
 
 
Koska aina höpistään vain HOOsta, niin tässä on kuva mustakin. Ja mullahan oli tässä rakkulainen silmätulehduskin. Käytiin mamin kanssa Hämeenkyrön Vet-Praxisissa Kirsti Syvärillä ja saatiin jos jonkinmoista silmätippaa ja -salvaa. Kuurit kestivät yhteensä yli viikon, mutta nyt on molemmat silmät kunnossa. Kirsti on mun luottolääkäri. Taas se sai nukuttaa mua oikein olan takaa. Ensin sain nukutuspiikin -> en toennut. Sitte kaasua -> paniikki ja mulle kakit pöksyihin. Kunnes ainetta suoraan suoneen, niin vihdoin tää russelilikkakin rauhottui. Rakkulat puhkaistiin ja huuhdeltiin. Viimeksi kun multa poistettiin kohtu, olin lähdössä mamin perään, vaikka olin ollut jo ihan velttona lattialla. Iloisia uutisia oli lääkärikäynnissä se, ettei mulle ollut tullut yhtään grammaa lisää kohdunpoiston jälkeen. Ehkä toi HOO on pitänyt siitä huolen...
 
Hyvää kevään odotusta, toivoo  Allinne

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Super-HOO

Tänään tiistaina oli Velin viimeinen fysioterapia. Mut jätettiin talovahdiksi ja odottamaan huomista, jolloin mä menen käymään lääkärissä. Tarviin rokotuspäivityksen sekä oikeaan silmääni on tullut joku juttu. Se vaan vuotaa vettä. On jo vuotanut jonkun aikaa (lue: pari vkoa), mutta mamin flunssan vuoksi ei olla päästy lääkäriin.

Siis poika oli tänään koirakuntosalilla Nekalassa. Sanna-Raipe Helmistä ei näkyny. Kun mami ja fysioterapeutti Kirsi Piispanen juttelivat menneestä parista kuukaudesta niin poika meni itsekseen puomirataa edestakaisin. Ei tänne olla tultu juorumaan.. hommiin vaan. Pojan henk.koht. lämmittelyn jälkeen HOO hierottiin.

 
 
Seuraava oli vuorossa portaat. Poikahan ei tykkään ns. kananportaista (pieni askelmaväli).  Epävarmuutta oli edelleen alastulossa.
 
"Tätä pitää nyt miettiä."
 
Tasapainotyyny on jo helppoa kuin heinän teko.
 
Koordinaatioreeniä.
 
Poika keksi astua askelmien päälle.
"Tyyli on vapaa, kunhan miettii minne käpälänsä laittaa. "
(Aika hyvä elämän ohje muuten.)
 
Näin tehdään onnellisia koiria. Kuntoilua ja kehumista oikeassa suhteessa.
Kiitos Kirsi. Kuntosalille oli aina kiva tulla. Tässä linkki Koirakuntosali.
 
Mami kävi hakemassa meille lihakastikkeeseen kastetut puruluut. Ihania!
Hiukan se valitti, että koko torppa haisee ihan gulassille.
 
 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jos näette tän tyypin lentelevän teilläpäin,
niin se on meidän HOO.
 
Tästä kaikki alkoi 8/2012.