Kesä siis tuli ja meni. Kesään kuului iloja ja sitten surujakin. Käsitellään ekaksi ne ilot. HOO oppi uimaan. Tätä odotettiin jo tapahtuvaksi edellisenä kesänä, mut poika vaan kahlaili. Nyt meillä asuu Nerkoon uimareiden kunniauimamaisteri.
Jotta tällaisen kunnianimen ansaitsee pitää rohkeasti, ilman hidasteluja, syöksyä veteen ja hakea riittävän monta kertaa vesilelu. Meiltähän se käy.
Käytiin Turussa ja päästiin haistelemaan meri-ilmastoa. Poika näyttää ihan Loch Nessisen hirviöltä pitkine kauloineen.
Sitten heinäkuulla kävi niin, että poikaa puri mökkipihalla kyy. Mami ajoi tuhatta ja sataa Kihniön kunnaneläinläärille ja HOO sai niskaan lastin nestettä. Iltasella HOOn olo paheni ja kaula alkoi turpoamaan. Kaksikko lähti vielä Tuhatjalkaan Tampereelle. Siellä saatiin lisää nestettä suoneen ja antibioottikuuri + Tramalia kipuun. Tramal ei pysynyt yhtään sisällä ja seuraavana päivänä käytiinkin vielä Tampereella pojan kantapaikassa Veterissä nyk. Animagi. Animagissa poika sai jalkaleikkauksista tutun Fetanyl-laastarin oikeaan takajalkaan. Siitä alkoi toipuminen.. Nyt kaikki on jo kunnossa. Harmi vaan, että joka syksyinen jalkojen röntgen siirtyi kyyn vuoksi, mutta HOO on kyllä menossa Terhosen Hannaa moikkaamaan Animagiin jossakin vaiheessa.
Surujen suru kohtasi meidät elokuun lopulla. HOOn tyttöystävä ja paras rallikaveri, mun jälkeen, kuoli tapaturmaisesti. Niin katkesi ihanan ja pienen russelitytön elämä liian aikaisin. Selma oli kahden pentueen äiti. Me ollaankin saatu tutustua Selman lapsiin Suloon ja Sylviin. "Kävit Selmu täällä vain hetken aikaa, mutta jätit suuren aukon sydämiimme." HOO ja perhe.
Iloiset rallaajat Selma ja HOO.
Selma - MIndhunter Dolly (kuva Hanna Toivo)
voi HOO ja HOOn perhe <3
VastaaPoista