Veli reissaa...

 

Mami on päättänyt ottaa vinkistä vaarin. Fyssari ja eläinlääkäri ovat sanoneet, että poikaa pitää viedä ja tuoda erilaisiin paikkoihin, ettei poika traumatisoituisi leikkauksista. Mamihan on päättänyt raahata HOOta vaikka maailman ääriin. Aiemmissa postauksissa onkin ollut juttua Velin papista, maailmanmatkaaja, puolais-turkulaisesta Fredistä eli poika jatkaa isänsä polkuja.

Jouluaaton illan HOO vietti mamin töissä kehitysvammaisten palvelutalossa. Veli on vieraillut töissä aiemminkin ja niinpä se voikin chillailla kettiön lattialla, kaikkien ihanien joulutuoksujen keskellä.

 

Yhden sortin tonttu.

 

Joulupäivänä mami hyökkäsi pojan kanssa autoon ja lähti puksuttamaan kohti Turkua. Siinä ei taaskaan pojalta paljoa kyselty. Turussa vierailtiin mummin Cebellä ja käytiin yhteislenkillä Ruissalossa.

 

 

  

 

 

 

 

 

 

Olikin aika aktiiviloma. Keskiviikkona tavattiin vielä Fredi-papi, Pirre ja E-K. Kävelylenkillä kaikki meni hyvin.. Sisätiloihin tultaessa urokset olivat hieman kiivaalla tuulella ja joutuivat vuoron perään koiraportin taakse.

 

Nyt muutama sananen mamilta.

Tänään vuosi vaihtuu. Uusi vuosi on toivottavasti parempi meidän koiramaailmassa. Veli kävi tänä vuonna läpi suuret jalkaleikkaukset ja on toipunut niistä paremmin kuin osattiin kuvitellakaan. Allin elämä on tasapainoilua pihan vahtimishommien ja Velin välillä. Sillekin syksy oli raskas, kun joutui pidättelemään itseään, ettei potilaalle sattuisi mitään. Hyvillä mielin tässä nyt otetaan vastaan tulevaa vuotta.

 

 

Mami pikkujouluissa...

Niinpä niin.. Mami lähti Mamma Mia-pentueen pikkujouluihin Auraan ja jätti meidät kummatkin kotio. HOO on vielä sairaslomalla ja mä oisin kuitenkin ahdistunut koirista sekä vieraista ympyröistä. Pikkujoulua vietettiin patikoinnin, hyvän ruuan, saunomisen ja jutustelun merkeissä. Jouluilijoihin kuului mami, Maria, E-K sekä koirat Siri, Pirre ja Fredi-papi. Kotimiehiksi ja lihapadan hauduttajiksi jäivät Marian Risto ja Ernesti.

HOOn sisko Siri valmiina Kuhankuono-retkeä varten.

Voitaisko jättää se Hurtan puku kotio?

 

Perjantaina ja yöllä oli satanut lunta ja suo oli saanut valkean peiton.

 

Fredi-papi hyppelehti lumihankiin kuin veteen ja välillä koiruus olikin aivan uppeluksissa.

 

Yöllä satanut lumi ei todellaan haitannut näitä urheita seikkalijarusseleita.

Edestä Pirre, Siri ja Fredi.

 

Siri pääsi glögitauolla maminsa syliin lämmittelemään.

 

Fredi-papi tähystämässä.

 

Patikointiretki sujui hyvin ja kaikki olivat aivan pyörryksissä lumesta. Retken jälkeen syötiin ihanaa lihapataa sekä saunottiin pitkän kaavan kautta. Mami kertoi että saunomisen jälkeen höpistiin vielä pikkuisen kunnes kaikki antoivat periksi ja kömmittiin peittojen alle. Mamin uniseurana oli Pirre ja välillä Fredikin oli käynyt pötköttämässä vieressä. Eipähän tullut vieroitusoireita meistä kotiinjätetyistä, hyljätyistä.

 

Tiistaina HOO menee vielä kerran fysioterapiaan ja sitten onkin taukoa. Viimeinen kerta käydään joskus keväällä samoihin aikoihin jalkatarkastusröntgenin kanssa.

Kuulumisia...

HOO kävi taas moikkaamassa ell Hanna-Leena Terhosta Veterissä. Jaloille kuuluu hyvää. Luutuminen on alkanut molemmissa jaloissa mukavasti ja seuraavan kerran poika menee Veteriin puolen vuoden päästä. Siihen asti toivutaan ja otetaan edelleen rauhallisesti. Liikuntaa lisätään fysioterapeutin ohjeiden mukaan.

 

Koirakuntosalillakin ollaan käyty ahkeraan. Koirafysioterapeutti Kirsi Piispanen kehui pojan kuntoutumista. Ja kun käytiin ulkona tsekkaamassa pojan kävely, niin Kirsi sanoi ettei uskoisi minkämoiset leikkauksen HOO on käynyt läpi. Jätkä oli ihan huskyna kaikista hajuista. Mamille tuli niin hyvä mieli fyssarin kommenteista, ei pojan vetohommista. Kuntosalilla poika kävelee vesiterapiaaltaassa jo kymmenen minuuttia, eikä sen jälkeen näy jaloissa väsymisen merkkejä. Miniportaat poika tulee alas mutta ylös HOO ei suostu menemään. Alku menee hyvin, mutta yht´äkkiä tulee päähän joku paniikkiajatus ja homma jää siihen. Mami joutuu vieläkin hakemaan pojan esim. sängyn päältä kun se ei uskalla hypätä niin korkealta.

Pikkasen on tietty tylsää kun mamikin on potilaana.

 

Mamikin tarvitsisi jotain fysioterapiaa. Loukkasi selkänsä kahvakuulassa ja on ollut meidän ilona nyt puolitoista viikkoa. Reippaasti se kävi hakemassa piikit lääkärihoitajalta ja on varmaan parantumaan päin... Me naurettiin ihan hännät kippuralla kun mami eräänä ehtoona laittoi koko selkänsä mitalle IcePoweria. Sitten se vaan huusi sängynpohjalta että on LIEKEISSÄ!!! Russelikin sen tietää että sitä saa laittaa vaan kipukohtaan.

 

HOOn papin asuinkumppani Pirre (PP alias Boldandbrainy Mafalda)

täytti 14.11. huikeat 4-vuotta. Synttäreitä juhlittiin lähipiirissä. Onnittelut!

 

Eilen oli joka vuotiset joulukorttikuvaussessiot!! Tässä kuvaussessioiden satoa muutaman vuoden takaa. Lempin tonttupuku on ollut hiukka piukee... ja Timppa-papa on ollut selvästi hämillään koristuksistaan.

 

 

 

Tässä kaikkien aikojen tonttujen tonttu!! HOO Moilanen.

 

Eilisestä sessiosta: mamia on huijattu. Russelitko muka iloisia ja eläväisiä koiria!!!

 

 

Vaikka me nyt hiukka apaattisia kuvissa ollaankin niin

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!!

Sukututkimusta ja historian havinaa...

Aloittelin jo aiemmassa plokissa mamin kanssa HOOn sukututkimusta. Ollaan nyt päästy aika hyvin selville Puolan konttorin asioista. Poikahan on puoliksi polaani. Nämä polaanit asuttivat nykyistä Puolan aluetta jo varhaiskeskiajalla. Siitä polveutuukin pojan joka iltainen puolalainen polska ennen ruuan saamista, suomalaisuutta polskassa edustaa kirjava pirtanauha (yritetään saada videon pätkää). HOOn isä matkusti nuorena poikana kauas pohjoiseen ja asettui Turkuun. Mami ei varmaan koskaan lopeta ihmettelyä siitä, miten isä ja poika voi olla niin samanmoisia. Eiköhän se ole aika luonnollista?? Mamikin muistuttaa omaa mamiaan.

"Matkustan ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan.", HOOn reissupapi.

Forever Friend Drapichrust aka Fredi aka papi



Pojan isoäiti: PL CH Wild Whisky Drapichrust
 

Pojan isoisä: PL CH Inverbrae Ambassador
 

Isoäidin ilme on vahvasti periytynyt poikaan. Isommat korvat ovat varmasti tulleet HOOlle Asta-mamilta. Isoäidin isä on Dynamic Dylan of Jack's Paradise (linkki sukutauluun, jossa on kuvia.) Tässä taas mami näkee paljon samaa kuin Hoon papissa. (Mami varmaan sekoaa kohta noiden tuijotusten kanssa.) Isoäidin äiti tottelee nimeä  Bambi Bethy of Cathy's  Cottage. Hyvänen aeka!! Tämähän jatkuu loputtomiin!! Hauskaahan näitä on ollut tutkia. Mutta meinaa lähteä lapasesta!!!

Velin mami: Dizeros Mamma Mia aka Asta. (linkki)

(HOO on toi marsu, jolla on molemmilla puolilla kylkitäplät.)

 

Velin eno: Dizeros Master Mind aka Nero. (linkki)

 

HOOn mami ja eno tulevat Ruotsista Dizeros kennelistä. Sisarukset asustavat nykyisin Turun seudulla. Eihän muuten ois HOOn vanhemmat tavannetkaan Turun talvisessa yössä. Siis poika on kovin kansainvälinen. Isä Puolasta, mami Ruotsista, syntynyt Turussa ja asuu Parkanossa. Isosiskona Alli: her Highness, Princess of United Kingdom of Urjala. 

 

 

 

Mami löysi tällaisia vanhoja ihania kuvia netistä. Me kaikki pyydetään kamalasti anteeksi, jos ollaan ny loukattu jonkun tekijänoikeuksia. Olivat niin kovasti aiheeseen sopivia.

 

Tulevan viikon suunnitelma. HOO  keskiviikkona 7.11. tarkastusrönkkeniin Veteriin ja perjantaina taas koirakuntosalille. Poika on saanut luvan nyt kiertää mun kanssa tuota meidän pikkupururataa. Asfalttilenkkejä tarvitsee vielä himmailla.

 

 

HOO sai ensirakkaudeltaan Selmalta Superdog-puvun.Selman mielestä poika on ihan super kun on selviytynyt reippaasti leikkauksista. Selma <3

 

HOOsta tulee hodari!

HOO kävi eilen mamin kanssa Tampereen Nekalassa koirakuntosalilla. Kirsi Piispanen pitää Suomen ensimmäistä koirakuntosalia (Huom. Kirsillä on collie Alli. Hieno nimi.) Sali pääsikin 10 uutisten kevennykseen 22.11. Poikaa ei näkynyt, vaan yksi takajaloistaan halvaantunut pisonfrisee. Salille pääseekin vain yksi koira kerrallaan.

Kun mami ja HOO odotteli pihalla sisälle pääsyä, niin paikalle ilmestyi tietenkin kaksi sileää jackrusselinarttua. Vanhoilla piioilla oli jo ikää 14- ja 12-vuotta. Poikahan on tunnetusti puumien perään, mutta vanhat piiat olivat hiukka ärhäkkäitä eivätkä suvainneet pojan lähestymisyrityksiä. Pienet rähinät ja taas neitojen matka jatkui. Kuntoilijatkin pääsivät pakkasesta salille.

Ensin tehtiin alkukysely. Ikää, leikkaushistoriaa, keskustelua voinnista yms. tuiki tärkeää. Fyssari kehui pojan luustoa, lihaksia ja luonnetta. Pojan häntä heilui melkein koko kuntosaliajan. Sitten itse asiaan. Ensin mentiin hyppyradalle jossa alimmaisten rimojen yli Veli astui reippaasti. Pari kertaa edes-takas ja sitten rimoja ylemmäs. Siihen se ylittäminen sitten jäi. Poika yritti harppoa rimojen yli mutta pilihän siinä melkein jäi kiinni.

Seuraavaksi tassupuntariin, jossa mitattiin erikseen jokainen tassu, miten kehon paino jakautuu. Poika ottaa vasemmalla, ensin leikatulla, kilon enemmän kuin toisella. Mami ja fyssaritäti epäilivät pojan olevan takapainoinen, mutta mittaus kumosi epäilyt.

Sitten tasapainoiltiin. Tasapainotyynyn kanssa näkee silmämääräisesti hyvin painonjakautuman. Reippaasti poika meni tyynyllekin. Kotiin kehoitettiin hankkimaan pienempi tyyny. Sillä saadaan lapojen pikkulihakset töihin sekä saadaan ne vahvistumaan kun herkkuja annettaan oikealta ja vasemmalta.

 

Sitten vuorossa olikin porraskipuaminen. Veli on kannettu portaat molempiin suuntiin. Siksikin porrasnousu oli hiukka hapuilevaa ja se joutuikin miettimään jalkojaan tosi lujasti. Ylös päästiin, mutta alaspäin Veli ei tullut. Johtuu varmastikin siitä että tuli pari kertaa sängyltä alas ja kipu oli varmasti helvekollinen. Annettiin pojalle periksi, ettei siitä tuntuisi että hommaan pakotettaisiin ja kivun tuottaminenkaan ei ollut tarkoitus.

 

 

Herkku kyllä maistuis, mutta alas en tule.

 

Sitten oli ehkä mamin odottamin juttu: vesiterapia-allas. Ihme, ettei poika ollut kamalan järkyttynyt. Eihän se mökillä ui, pikkasen vaan kahlailee. Hyvin HOO keksi miten homma toimii ja mami piti herkkua altaan reunalla. Vesi oli mamin mukaan ihanan lämmintä että olisi itsekkin voinut mennä vesijuoksemaan.

 

 

Vesiterapian jälkeen tietenkin kuivateltiin ja kehuttiin poikaa. Ja arvatenkin tuo urospoika oli onnellinen kaikesta huomiosta. Pikkasen vielä tasapainoiltiin pienen tasapainotyynyn kanssa ja sitten oltiinkin valmiita. Poika ilostutti fyssaritätiä ja mamin mangusti-istumatyylillään koko rahan edestä. Tunti meni nopeasti.

 

Kotiin tullessa poika oli tosi väsynyt ja pientä klenkkaustakin oli huomattavissa. Mami antoi pojalle pienet Metacam-tömpsykät ja HOO menikin maata. Seuraavan kerran mennään 2.11.

 

Älkää ny häirikkö, huippu-urheilija huilaa.

Kuin kaksi marjaa...

Tuolla muiden plokien puolella on ollut "kuin kaksi marjaa"-juttuja. Pitihän maminkin pistää oma kortensa kekoon. Muutama kuva on julkaistu jo joskus Vuodatuksen puolella. Mutta kuvien häviämisen kunniaksi ne julkaistaan nyt uudestaan.

Kuningatar Elisabeth I ja Alli-palli-pakana.

 

Velin Fredi-papi ja Veli aka HOO Moilanen

Lempi ja Lempin Spotty-papi (Molemmat jo sateenkaarisillalla.) 

Lempistä tulikin mieleen sen pallohulluus. Kun porukat olivat vielä asuneet Kangasalla, niin olivat ihmetelleet mikä kolina kuuluu siivouskaapista. Sielläpä Lempi oli kiipennyt imurin päälle. Tennispalloputki oli piilossa siivouskaapin ylähyllyllä ja Lempi oli päättänyt saada pallot hinnalla millä tahansa. Mun pallohulluus ei ole vielä edennyt tuolle tasolle. Turhaan ei Lempin lempinimi ollut Apina-Papina.

Tässä Lempi muuttokasan päällä. "Mua ei hyljätä, tuun varmana mukaan!!"

 

Mökille tehtiin salkopallo. Lempihän oli sitä mieltä että se oli tehty häntä varten. Eikä aikaakaan kun salkopallon runko oli katki ja koira juoksenteli onnellisena ympäri mökkipihaa saaliinsa kanssa.

 

Mähän leikin tennispallojen kanssa vaan sivistyneesti. Pidän palloja vaan

etuhampailla etteivät mene rikki.

 

 Kiva, kun olette käyneet niin runsain mitoin lukemassa mun juttuja.
Potilas HOO pääsee fysioterapiaan 22.10. Nekalan koirakuntosalille.

Alli 3v. tänään!!

Olipahan eilen draamaa iltalenkillä. Mä jouduin kahden ison koiran taka-ajamaksi, kun mami yritti palauttaa niistä toista kotiinsa. Se on kans yks Panda-kerholainen, aina kaikkia pelastamassa. Mami päästi mut palautusoperaatiossa vapaaksi kun tiesi mun ahdistuvan remmissä, kun en pääse pakoon haistelevaa koiraa. Hän sitte kiltteydessään meni soitti talon ovikelloa, josta karannut koira oli peräisin. Avaamaan tuli poika ja samantein sisältä ampaisi iso, musta koira mun perään. Ei muutaku miljoona russelinjalkaa vatsan alle ja menoksi. Takaa-ajossa mä vaan juoksin peltojen ja metsien siimekseen, koska tiesin olevani nopeempi kuin ne kaksi köntystä. Mami oli huudellut ja vihellellyt ja pysäyttänyt autoja, etteivät ajaisi mun päälle. Juoksin kotiin, kun reitti oli tuttu monilta reissulta (vähän yli kilometri tietä pitkin) ja istahdin portaille muina naisina hengittelemään. Mami tuli kieli vyön alla vähän ajan päästä ja me halattiin ja pussattiin. Ensi kertaa se oli iloinen vaikka olin ihan peltosavessa.

Mutta tänään on mun synttärit. Kolme vuotta sitten synnyin Urjalassa. Äitini nimi on Lilli ja isäni Jeppe. Tekonimeni on Miranda (yäks!) Oon siis rekkaamaton. Ja tulin vähän niinkuin vahingossa tähän perheeseen, kun niillä oli niin kova suru edesmenneestä Lempi-russelista. Kotiintulo painoni oli 1700 g, et olin aika pieni. Olen ollut rotuunotossakin, mut se meni ihan reisille, kun luulivat mun olevan papukaija, kun yritin kiipetä mamin hartioille tutkimuspöydällä. Tai sitten olin vippetti kun jännitin selkäni köyrylle.

Mami tilasi mulle Postilta "Allin 3-vuotisjuhlapostimerkit", on toi poikakin niissä mukana.

 

Tässä pieni kuvakollaatio mun elosta ja menoista.
 

"Kuka on pissanut pedilleni?"

 

Oon ollu aika täpäkkä jo pienenä.

 

Eka ja viiminen mätsäri. Kuka ny haluaisi vieraan sormia kurkkuunsa?

 

Rrrrrakastan metsälenkkejä!

 

Timppa-papa ja mä

 

Mä oon pienestä pitäen tykänny käydä mansikkavarkaissa.

 

Ja tykänny poistuakin varkaista vähin äänin.

 

Timppa-papan 1. maailmansodan lentäjätakki.

 

HOO, mun paras kaveri kesästä 2011.

 

 

Synttärisankaruutta hieman himmentää parhaan kaverini sairastaminen. HOOlta otettiin tänään kipulaastari pois ja se on aamusta asti piippaillut ja välillä oikein itkenyt sekä ulvonut. Mami ja HOO lähtee iltapäiväksi vielä käymään Veterissä. Toivottavasti HOO parantuisi pian. Pus.