Uuden vuoden alku..

Vuosi taas vaihtui ja mä täytän tänä vuonna 5v. Miten aika kuluukin niin nopeasti? HOOkin täyttää tänä vuonna kolme. Juurihan se oli ihan kamala kirppu, joka roikkui mun perässä päivät läpeensä. Alku vuosi on ollut aika kiiruista. Ennen tulipalopakkasia käytiin pitkillä metsälenkeillä ja tutustuttiin yhteen uuteen tyyppiinkin.

Ollaan törmätty tosiaan uuteen tyyppiin, portugalin podengo Nikiin. Se on mamin ystävän koira ja asuu Jämijärvellä. Kauas pohjoiseen on se Portugalista eksynyt. Käytiin porukkalenkillä Jämillä ja kivaa oli. Onneksi HOO on itsekin melkein vierasmaalainen, niin niillä riitti juttua eikä uromaista pullistelua tarvittu. Musta Niki on todella hassun näköinen herrasmies ja mamia himottaisi nyppiä sen haivenet. 

Meille on myös hankittu uusia tuotteita. Saatiin uusi Lennol-merkkinen peti. HOO on vaan ominut sen ja  mulle jää riput. Kyllä siinä kelpaa pojan köllitellä.

Tulevan kevään vesisateita varten mami hankki Hurtan sadetakin. En oo kamalan onnellinen tästä, mutta tarpeeseen kuulemma tulee. Kiitos Muumitalon parson-neideille, jokka tyhjenteli vaatekaappejaan.

Tän kanssa mä tahdon olla ihan incognito.

Tasapuolisuuden nimissä puettiin se HOOllekin.

Pitkän odottelun jälkeen tuli ne tulipalopakkaset. Parhaimmillaan mittari näytti -27 ja sehän on russelintassuille ihan kauhistus ja mun paljaalle vattanahalle. Juu ja tulipalopakkanen olikin oiva nimi tälle ajalle. Näillä seuduin paloi seurakunnan leirikeskus ja sitten viä vanha koulu. Pakkasta tosiaan oli, mutta lunta ei näkynyt. Mutta me nähtiin kotikoskessa saukko.

Siellä se saukko vipeltää. Ollaan käyty ny joka päivä kattelemassa, jos sitä näkyisi.

Tänään HOO ja mami kävi Koirakuntosalilla Tampereen Nekalassa. Viime kerrasta on n. vuosi. Kirsi kehui HOOta: sopivan kokoinen hoikkeliini, mutta kuitenkin lihaksikas. Poika käytettiin tassuvaa'alla, jossa todettiin, että vasenta etujalkaan HOO keventää n. 1 kg verran. Vasen etujalka onkin se ns. huonompi. Sitten hierottiin ja alaselästä löytyi pieni jumi. HOO onkin alkanut taas ottamaan takapomppuja. Hieronnan jälkeen poika halusi mennä vielä miniportaille ja menikin ne ylös-alas ihan reippaasti. Vuosi sitten mentiin pari porrasta ja sitten tuli kauhu. Viimeiseksi vielä esterata, joka onkin ihan lemppari.

Reissulaiset tulivat Tampereelta... ja sitten pojan sydän särkyi. HOOn eka tyttöystävä Selma oli päivittänyt plokiaan ja etsii itselleen Jussirusselia. Maansuru!

Me odotellaan kovasti lunta, että mami pääsisi hiihtämään. 

Sillä alkaa meinaan pipo aika pahaste kiristymään.

Mami koirapikkujouluissa...

Vuosi 2013 vetelee viimeisiään ja mamin oli aika lähteä viettämään koiramaista viikonloppua Turkuun. Tiedossa oli 6.12. MammaMia-pikkujoulut Aurassa ja lauantaina kennel Boldandbrainy-joulujuhlat Turussa. Me jäätiin kotiin. 

HOOn siskolle Sirille oli tullut syksyn aikana sisko: Sissi. Pikkuneiti vei heti mamin sydämen karvaisella naamallaan. Ja NYT täällä Parkanossa on kaamea bakteeriperäinen pentukuume, johon on vain yksi lääke. Pikkujoulut jäivät koirien osalta tyngäksi, koska Fredi-papi sairasti kotonaan kennelyskää ja papin avokoira Pirre oli myös karanteenissa. Mami ja Ässien äiti tekivät Sirin kanssa parin tunnin kävelylenkin Aurassa ja tutustuivat samalla kunnan uuteen pururataan. Iltapäivällä saapui Fredin ja Pirren emäntä E-K ja sitten syötiin, saunottiin ja höpistiin. Kiitos auralaisille!!

Sissi 4,5 kk, Boldandbrainy Anouk Aimee

Kuka on Auran kuningatar?

Vartiointiliike Ässät, Siri ja Sissi.

Pienelle iski väsy kesken leikkien.

Sissi söpöilee.

Sissi söpöilee lisää.

Mami kävi moikkaamassa myös äitiään ja Sepe-koiraa. Sepe 7v. on Tallinnan lapsi. Eikä rotujen miksauksesta ole mitään tietoa. Herra on persoona isolla peellä.

Marraskuussa 21.11. HOO kävi moikkaamassa Hanna-Leena Terhosta Veterissä nyk. Animagi, kun särkylääkkeet olivat loppumaisillaan ja muutenkin röntgenkuvista oli jo yli puolivuotta. Mami halusi hieman mielenrauhaa. Röntgenkuvat otettiin molemmista etujaloista ja selvää nivelrikon alkua ei ole vielä näkyvissä. Vaikka nuo etujalat nyt ovat mitä ovat, niin poika ja me pärjätään niiden kanssa. Mami on mestari huomaamaan HOOn ylähuulen asennosta, onko kaikki ok...

"Velin vointi oli kesän ajan hyvä, kipulääkkeet sekä Cartrophen-sarja auttoivat ontumaan. Nyt on jälleen alkanut aristamaan vasenta etujalkaa. Muuten reipas ja lenkkeilee mielellään. Velin kyynärnivelet kuvattiin rauhoituksessa. Nivelrikkomuutoksia ei vielä todeta. Vasemman etujalan luut ovat enemmän virheasennossa kuin oikean. Vaihdetaan ruoka nivelrikkoruokavalioon (Hill's j/d). Lisäksi mukaan kipulääkettä. Cartrophen-pistossarja voidaan uusia alkuvuodesta. Hyvää jatkoa Velille!" Hanna-Leena Terhonen.

Luuletteko, että me oltaisiin selvitty joulunalus ilman tonttulakkeja. NO, EI! Maanantaina mami laittoi torppaa joulukuosiin ja näköjään meidätkin. Ollaan noissa kuvissa tosi onnellisia!!

En kertonu mamille, että mäkin kävin pikkujoulujuhlissa naapurin likkojen kanssa.

HOOSIANNAAAAA, DAAVIDIN POIKA!! 

Poika vetää korkeelta ja kovaa!!

Oikein rauhallista joulun odotusta!! toivottaa: HOO, Alli ja mami.

Lokarallit

Aika rientää ja plokikin on jäänyt ihan hunningolle. Kaikki johtuu noista mamin työkuvioista. Mä kyllä päivittelisin tätä. Masiina on vaan aina kiinni, kun haltijatar on töissä. Toisaalta onhan mullakin ollut kaikenmaailman hommia. On tarvinnut tuhota meidän naapurin pihassa olevan "koirapuiston" jalkapallo. 

HOO ottaa elämänsä lunkisti niinku aina.

Tänään lähdettiin käymään mökillä ja vedettiinkin sellaiset LOKARALLIT.. 

Lokakuun ja mudan kunniaksi.

Vaikka oon yksi universumin nopeimmista russeleista niin HOO on joskus 

ovelampi ja ehtii edelle. 

Tarttee sitä välillä komennella, että pysyy perässä hiihtäjänä.

HOO on tullut käskystä mamille ja odottaa palkkaa.

Syksyssä parasta on liukkaat kivet, joissa pomppimalla saa mamin 

hermoromahduksen partaalle. 

Luulee, että mä liukastun näillä tikkujaloillani.

Syksyn viimeiset vihreät heinät ja läikykkäät lehmät.

Yhteishaukuntaa a'la Vastarannan haukkujat ry.

Joskus toi HOO haukkuu lämpimikseen muakin.

Mami kävi elokuun lopulla Budapestissä ja oli löytänyt eläinkaupasta 

HOO Moilas-avaimenperän. 

Avaimenperä

HOO Moilanen

Russelileiri -13

Mami alkoi jo vuosi sitten tohkaamaan russelileiristä. Höpisi siitä mulle ja tolle Veli-pojalle. Ajattelin, ettei se saa koskaan moista leiriä aikaiseksi... mutta kuinkas kävikään. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli mökillä Russelileiri.
Leirille osallistui itseoikeutetusti minä, Alli, HOO, HOOn papi Fredi, Fredin avopuoliso Pirre, HOOn sisko Siri ja  kuokkavieraana oli Tyyne 6kk. Joka itseasiassa HOOn ja Sirin serkkulikka. Russelileiri taisikin muuttua sukutapaamiseksi.

Koko jengi kerjuulla.

Mä, raportoija.

Siri, jengin kingi.

HOO, nuori komistus

Tyyne, eloisa nuorineiti

Fredi, uimamaisteri

Pirre, katoamistempun tekijä.

Olikin aikamoinen viikonloppu ralleineen, rähinöineen sekä katoamistemppuineen. Mä oon vähän sellainen "sivusta seuraava" ja poika taasen säästeli jalkaansa suurimmilta riehumisilta. Siri ja Tyyne löysivät aika nopeaan yhteisen sävelen ja ne painivat melkein koko ajan.

Tyyne spurttaa käpälämäkeen.

Baywatchit.

Varsin Houdinimaisen katoamistempun teki tosiaan Pirre. Pulujen metsästyskausi alkoi lauantaiaamuna ja Pirre olikin vähän levoton. No, eipä mitään.. iltasella pauke pikkaisen yltyi ja niinpä Pirre hävisi. Nopeasti kasasimme kaikista kynnelle kykenevistä russeleista etsintäpartion kadonneen etsintään. Me haukuttiin ja mami vihelteli ja huuteli. Kadonnutta lammasta ei kuulu, ei näy. Sisätilatkin etsittiin... Mietittiin minne tuollainen paukkuarka russakka voisi kadota?? Onneksi Pirren mami oli sittenkin neuvokas ja meni katsomaan toisen kerran sänkynsä alta ja räsymattorullan takaa. Sieltähän sitten kadonnut löytyi, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Voi sitä iloa ja riemua. Löytymisen kunniaksi me savustettiin kirjolohi.

Fredi päätti lähteä Kiinaan järven kautta.

Fredi ja Tyyne.

Leiri meni tosi mutkattomasti, ilman suuri rähinöitä. Sunnuntaina isä ja poika alkoivat tuijottaa toisiaan hieman liikaa ja HOO joutui jäähylle sisätiloihin. Kun vieraat lähtivät, me jäätiin vielä viettämään aurinkoista sunnuntaipäivää ja iltasella palattiin mekin kotiin. Mitenkä se sanonta meneekään.. "Väsynyt russeli, onnellinen russeli."

Väsy-Alli.

Sankarikoirat

Pitääkin heti ensiksi kertoa meidän eilisestä urotyöstä.

Mami luki eilen paikallislehdestä, että tästä meidän hoodeilta on kadonnut kissa 2.8. Mietittiin HOOn kanssa, että jos sellainen kattiainen nähdään, niin ilmoitetaan kyllä heti.. niinkuin oravista, fasaaneista, roska-autosta, postipojasta yms. Kello alkoi olla iltakymmenen, kun katselin omenapuuta oravien toivossa. Niin meidän pihalla oli SE kissa!! Huusin HOOn haukkumisapuun ja me huudettiin ja ulvottiin mamille, että TÄÄLLÄ SE KISSA ON!! ON, ON ON!! Ekaksi ei tolvana ymmärtänyt mitään.. Komensi vaan nojatuolista.. "KISSSAAAAAAA!!! EI ORAVAAA!! KISSSAAAAAA!!", me huudettiin.. Pakkohan sen oli sitten tulla katsomaan. Pitkäkarvainen, mustavalkoinen, valjaat ja kaikki. Sitten se otti puhelimen käteen ja soitti ilmoituksen numeroon ja lähti ulos kissittelemään. Me kuitenkin jäätiin vielä ikkunaan varmistamaan, jos mami vaikka hukkaa kissan. "Kissa puun alla, pensaikossa, varaston alla...", me ohjattiin mamia. Eipä aikaakaan, kun pihalle ilmestyi mies ja nappasi kissin pensaasta kainaloonsa. Sai samalla pienen naamun käsivarteensa. Onneksi ei ollu mun nenä. Mami tuli sisälle ja sanoi miehen tulevan vielä käymään. Ootettiin siinä sitten kotvanen ja tulihan se takaisin. Oltiin HOOn kanssa vastassa, koska meidän ansiota koko kissin löytyminen oli. Mami ei ois takamustaan nojatuolista nostanu koko ehtoona ilman meitä. Sitten se esitteli meidät miehelle ja saatiin me löytöpalkkiokin. Saadaan seuraava ruokasatsi tilattua ilmatteeksi netistä. Turha mamin on enää tulla sanomaan, ettei me tehtäisi ruokamme eteen mitään.. Nytkin tienattiin haukkumisella ruuat. Ja ollaan sankarikoiria!!

Mutta mitäs pikkuisille kuuluu uusissa kodeissa??

PikkuVeli matkasi kesäkotiinsa Ruissaloon Ceben ja mamin mamin luokse. Cebe rakastaa uutta ystäväänsä ja kanniskelee sitä ympäri pihaa, iltaisin se menee nukkumaan pikkuVelin kainaloon.

PikkuKenguru muutti Espooseen Nasen, Bonon ja Kipan perheeseen. Se rakastaa nukkua yönsä pipossa ja pitää eväitä omassa pikku pussissaan.

Kengu harrastaa jumppapallolla pomppimista. (Kiitos kuvista Kipan paja)

Toinen pikkuMuumi jäi asustelemaan sijoitussopimuksella Parkanoon. 
Mikäs neitokaisen on ollessa...

Perheeseen kuuluu muitakin karvaisia: 2xpupu ja 2xlandseer-merkkisiä koiria.

Naapurissa asuu Isomuumi. HOO ei tätä kyllä tunnusta omakseen.

Hellyyttä pikkuMuumi saa perheen lapsilta yllin kyllin. (Kiitos kuvista perhe Mäensivu)

Neljäs pentusista, pikkuMuumi sekin, muutti Raisioon Muumitaloon, 

mutta meistä tuntuu, että se onkin Parson-talo. Pienen haistelun ja tutustumisen jälkeen se otettiin ongelmitta osaksi uutta laumaa ja tassunkäänteessä se sai itselleen kuusi uutta vilkasta sisarusta. Piimä ja penturuoka maistuu, samoin uni

Kiitos kuvista Elina ja Marko + kennel Scream Crackersin porukka.