HOOlla terffit Hanna-Leenan kanssa

Puolisen vuotta on kulunut pojan toisenkin jalan leikkauksesta ja oli tarkastusröntgenin aika. Mamilla oli ollut pikkuisen kuumetta edellisenä yönä, mutta päätti kuitenkin lähteä pojan kanssa Tampereelle, koska ei halunnut enää siirtää aikaa. Puolivuotta odottelua tuntui riittävän.

Kuvassa HOOn hännänpää Veterissä.

 

Rönkkenissä odottelua, että nukutus alkaisi vaikuttamaan.

 

Kuvat otettiin ja eläinlääkäri Hanna-Leena Terhosen teksti oli tällainen:

 

Veli käyttää jalkoja hyvin, ei arista kyynärien ojennusta/taivutusta. Pidemmän lenkin jälkeen tarvitsee vielä särkylääkettä. Jalat kuvattiin rauhoituksessa.

Oikean jalan kyynärluu on luutunut hyvin. Vasempaan tulee jäämään todennäköisesti rako, joka on täyttynyt sidekudoksella. Nivelpinnat siistit.

Cartrophen kuuri annetaan 6 kk kuluttua, seuraavat kuvat vuoden kuluttua.

Eli vasen jalka on mitä on... mutta Hanna-Leena sanoi ,ettei kuitenkaan syytä huoleen. Mami olisi tietenkin toivonut että vasenkin alkanut luutumaan. Kyynärluun yläpuoli oli noussut niin ylös, ettei ollut saanut kunnollista luukiinnitystä alapuoleen. Aika hurjan näköinen oli kuva. Ja lääkärikin sanoi, että näyttää aika rujolta.. Mutta kyllä HOO sen kanssa pärjää, onhan se super. Poika jatkaa siis Hanna-Leenan kanssa treffailua, mutta vähän pidemmillä sykleillä. Sillä välin me pidetään pojan kanssa naakkavartioita.

 

 

 

Iloisia uutisia Muumilta. Muumi oli kaikessa hiljaisuudessa pyöräyttänyt neljä munaa. En kyllä tiennyt, miten Muumit oikeasti lisääntyy, mutta näköjään ne munii. Ehditäänköhän saada Muumin ja HOOn lapsia jo pääsiäiseksi?? Apua, musta tulee täti! Hulvatonta!

 

 

 

Koska aina höpistään vain HOOsta, niin tässä on kuva mustakin. Ja mullahan oli tässä rakkulainen silmätulehduskin. Käytiin mamin kanssa Hämeenkyrön Vet-Praxisissa Kirsti Syvärillä ja saatiin jos jonkinmoista silmätippaa ja -salvaa. Kuurit kestivät yhteensä yli viikon, mutta nyt on molemmat silmät kunnossa. Kirsti on mun luottolääkäri. Taas se sai nukuttaa mua oikein olan takaa. Ensin sain nukutuspiikin -> en toennut. Sitte kaasua -> paniikki ja mulle kakit pöksyihin. Kunnes ainetta suoraan suoneen, niin vihdoin tää russelilikkakin rauhottui. Rakkulat puhkaistiin ja huuhdeltiin. Viimeksi kun multa poistettiin kohtu, olin lähdössä mamin perään, vaikka olin ollut jo ihan velttona lattialla. Iloisia uutisia oli lääkärikäynnissä se, ettei mulle ollut tullut yhtään grammaa lisää kohdunpoiston jälkeen. Ehkä toi HOO on pitänyt siitä huolen...

 

Hyvää kevään odotusta, toivoo  Allinne

Super-HOO

Tänään tiistaina oli Velin viimeinen fysioterapia. Mut jätettiin talovahdiksi ja odottamaan huomista, jolloin mä menen käymään lääkärissä. Tarviin rokotuspäivityksen sekä oikeaan silmääni on tullut joku juttu. Se vaan vuotaa vettä. On jo vuotanut jonkun aikaa (lue: pari vkoa), mutta mamin flunssan vuoksi ei olla päästy lääkäriin.

Siis poika oli tänään koirakuntosalilla Nekalassa. Sanna-Raipe Helmistä ei näkyny. Kun mami ja fysioterapeutti Kirsi Piispanen juttelivat menneestä parista kuukaudesta niin poika meni itsekseen puomirataa edestakaisin. Ei tänne olla tultu juorumaan.. hommiin vaan. Pojan henk.koht. lämmittelyn jälkeen HOO hierottiin.

 

 

Seuraava oli vuorossa portaat. Poikahan ei tykkään ns. kananportaista (pieni askelmaväli).  Epävarmuutta oli edelleen alastulossa.

 

"Tätä pitää nyt miettiä."

 

Tasapainotyyny on jo helppoa kuin heinän teko.

 

Koordinaatioreeniä.

 

Poika keksi astua askelmien päälle.

"Tyyli on vapaa, kunhan miettii minne käpälänsä laittaa. "

(Aika hyvä elämän ohje muuten.)

 

Näin tehdään onnellisia koiria. Kuntoilua ja kehumista oikeassa suhteessa.

Kiitos Kirsi. Kuntosalille oli aina kiva tulla. Tässä linkki Koirakuntosali.

 

Mami kävi hakemassa meille lihakastikkeeseen kastetut puruluut. Ihania!

Hiukan se valitti, että koko torppa haisee ihan gulassille.

 

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jos näette tän tyypin lentelevän teilläpäin,

niin se on meidän HOO.

 

Tästä kaikki alkoi 8/2012.

Epäilys..

Mulla on pieni epäilys siitä, että HOOn Muumi on RASKAANA!!! Sen vatsa on jotenkin pyöristynyt....

Meidän koti

Mami kun on saanut uuden kameran, niin tää mun pl0ki on saanut ihan uutta nostetta. Tänään otettiin kuvia meidän kodista ja mun pitäis keksiä kuviin jotain juttua.

Tää torppa, jossa me asutaan on sellainen rintsikka, rintamamiästalo. Rakennettu joskus 1950-luvun ihan alussa. Tarkkoja papereita ei ole jäljellä. Mutta täällä on sellainen Olympia-renkainen kakluuni. Varmaan liittyy niihin Helsingissä pidettyihin Olumppia-kekkereihin.

Torppa on ihan kokonaan remontoitu... Onneksi mä oon tullut taloon silloin, kun se on ollut jo ohi. Timppa-papa ja Lempi muuttivat tänne ihan remontin ja puupölyn keskelle.

 

 

Kuvan paikka onkin jo seuraajillemme tuttu. Vartio-sohva. Paras paikka naakkojen ja fasaanien seuraamiseen sekä niille haukkumiseen.

 

Ravinto on ihmis- ja koiralapsille tärkiää. Tällainen Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen ja Kouluaitta Oy:n taulu löytyy keittiöstä. "Tarkoituksenmukainen ravinto antaa meille voimaa ja terveyttä." Siksi mekin HOOn kanssa vannotaan nappuloiden ja jauhelihan sekä raejuuston nimeen.

 

 

Tässä on uusin edustaja meidän keittiössä. Vanha keittiökaappi, johon mahtuu hirmuinen määrä kaikkia kippoja ja kappoja. Mä en niistä oikein ymmärrä, mutta kaipa joku. Jos oikein tarkkaan katsot, niin kuvasta löytyy punainen jouluporsas Kipan pajalta. Se on yllätyslahja Bonolta ja Nasulta meille karvaisille.

 

Ja kun koiraperheessä asutaan, niin pitäähän kellokin olla perheen mukainen.

 

 

ja ikkunalauta

 

 

ja lamppu

 

 

ja taulu.. russeliaiheisia tauluja meillä on enempikin.

 

 

Löytyy muutama ihmistaulukin.

 

 

Joskus me HOOn kanssa salaa nukutaan täällä vintin sängyllä. Jäädään vaan aina kiinni, kun pitsipeitettä on pedattu ja langat on rispaantunu.

 

 

Tämän keinun on mami saanut 1-vee lahjaksi. Enää siihen ei mahtuis kuin mamin reisi. Kihiiii!!

 

 

 

Koska ruoka-aihe on mulle niin tärkiä, niin palaan vielä keittiöön ja tuo vaalea maitokannu on mun ruokakannu!!

 

 

 

Kaikille lukijoille hyvää sunnuntaita pienen ruusunnupun kera.

HOO yritti syödä kaikki irtolehdet.

 

 

Haaste

HOO sai Selman plokista haasteen. Haasteen saajan tulee esitellä lempilelut, leikit ja mahdolliset temput joko kuvin tai sanoin. Mä, Alli, toimin nyt haamukirjoittajana. Pojalla on pahasti noi puruluun syöntihommat kesken.

Tässä HOOn lempilelut. Erityisesti noi punaiset renkaat ovat pojan mieleen. Se tunkee niitä mamille, että VEDÄ! Ja yleensä mäkin innostun ja alan hamuamaan rengasta suuhuni.. Siinä me sitten vedetään rengasta nenät kasassa.

Tottakai Ikean Råtat ovat ihan erityismaininnan arvoisia. Kestää isältä pojalle.

Kaikki varmasti odottaa nyt kuvaa siitä kuuluisasta muumista. Käytiinkin mamin kanssa kellarissa kuvauttamassa Muumi sekä Laattanalle, kellarin iloiset veijarit.

 

Veli rakastaa varastaa crockseja, core-tex -päällystettyjä kenkiä, Riekereitä, Camel-kenkiä yms. vähän sellaisia kalliimpia kenkiä. Se sujahtaa valon nopeudella kuistille ja varastaa vieraan kengän. Ja sitten pitää jahdata. Jahtaamiseen se varmaan koskaan kyllästy. Kuva viime kesältä, kun Veli pölli crocksin ja Siri-sisko jahtaa.

Sitten HOO tykkää leikkiä tyttöjen kanssa. Tykkäyksen kohteena tällä kertaa Selma.
 

Ja mähän oon HOOn paras ja eka leikkikamu. Tosin oon aika paljon aikuistunut, kun täytän ensi syksynä jo 4-vuotta. Kaikkeen en enää oikein lähde, ainakaan ihan joka kerta.

 

Sitten vielä pojan leluteesit:

1. Jos mä tykkään siitä, se on mun.

2. Jos se on mun suussa, se on mun.

3. Jos se oli mulla vähän aikaa sitten, se on mun.

4. Jos voin ottaa sen sinulta, se on mun.

5. Jos se näyttää siltä, että se on mun, se on mun.

6. Jos näin sen ensin, se on mun.

7. Jos se on syötävää, se on mun.

8. Jos sinulla on jotain ja lasket sen alas, se on mun.

9. Jos pureskelen rikki jotain, kaikki palaset on mun.

10. Jos väsyn siihen, se on sun.

11. Jos mä haluan sen takaisin, se on mun.

Vihdoista viimein...

Kamalasti mennyt taas aikaa viime kirjoituksesta. Mami on ollu kipeenä ja me ollaan HOOn kanssa oltu hoitohenkilökuntana.

Mami osti itselleen uuden kameran, kun vanha jäi viime kesänä vesisateeseen. Meidän vikahan se tietty oli, kun ei oltu huomattu ottaa sitä sisälle laavun päältä. No, nyt on uusi kamera ja meillä on nenänpäät ihan salamasta valkoisina, kun se on räiskinyt kuvia minkä on kerinnyt. Tässä kuvassa on naakkavartioinnissa tuplavuoro.

 

Velillä on hiukka sydänsuruja. Selma, ensimmäinen tyttis, on käynyt Paavolla. Olen koittanut pojalle kertoa, että Selmalla on Turussa ihan uudet kuviot ja että kyllä se tulee jossakin kohtaa taas moikkaamaan. Pullien odotetaan syntyvän 24.2. siis ihan viikon päästä. En ole pojalle tästä kamalasti maininnut, koska se on selkeesti asialle herkkänä. Selman ja Selman pullien juttuja voi käydä lukemassa täältä.

6.2. Velin papi Fredi (Forever Friend Drapichrust) täytti 3-vuotta. Juhlia vietettiin kyseisenä päivänä perhepiirissä ja edellisenä viikonloppuna Parkanossa ryhmänäytelmien merkeissä. Fredi oli luokkansa toinen ja esiintyikin komeasti lihapullien voimalla, vaikka edellisilta oli mennyt hieman pitkäksi, kun piti kyräillä poikaa.

 

Vaikka HOO on ollut aika rikki tuosta Selma-asiasta, niin se on kuitenkin valittu Kipan pajalla Vuoden hotein miäsmalli-skabaan. Skaba on kutsukilpailu ja äänestää ehtii vielä tämän päivän loppuun 24.00 asti.

 

 

Tässä vielä lopuksi kuvia talviriemuista, jotka mulla menee tasaisesti överiksi.

 

 

Apuaaaaa, HOO tulee!!

 

 

Lumikikkaran kimppuun!!

 

 

Hampaita vihloo, mut periksi ei anneta!!

 

 

Lentoonlähtevä russeli.

 

 

Oliko toi meteoriitti?

 

Pojan viimeinen fyssarikerta on 5.3. ja sen jälkeen pitäisi vielä mamin tilata viimeinen rönkkeniaika.

 

 

Miksiköhän mua sanotaan HOO Moilaseksi?

Veli reissaa...

 

Mami on päättänyt ottaa vinkistä vaarin. Fyssari ja eläinlääkäri ovat sanoneet, että poikaa pitää viedä ja tuoda erilaisiin paikkoihin, ettei poika traumatisoituisi leikkauksista. Mamihan on päättänyt raahata HOOta vaikka maailman ääriin. Aiemmissa postauksissa onkin ollut juttua Velin papista, maailmanmatkaaja, puolais-turkulaisesta Fredistä eli poika jatkaa isänsä polkuja.

Jouluaaton illan HOO vietti mamin töissä kehitysvammaisten palvelutalossa. Veli on vieraillut töissä aiemminkin ja niinpä se voikin chillailla kettiön lattialla, kaikkien ihanien joulutuoksujen keskellä.

 

Yhden sortin tonttu.

 

Joulupäivänä mami hyökkäsi pojan kanssa autoon ja lähti puksuttamaan kohti Turkua. Siinä ei taaskaan pojalta paljoa kyselty. Turussa vierailtiin mummin Cebellä ja käytiin yhteislenkillä Ruissalossa.

 

 

  

 

 

 

 

 

 

Olikin aika aktiiviloma. Keskiviikkona tavattiin vielä Fredi-papi, Pirre ja E-K. Kävelylenkillä kaikki meni hyvin.. Sisätiloihin tultaessa urokset olivat hieman kiivaalla tuulella ja joutuivat vuoron perään koiraportin taakse.

 

Nyt muutama sananen mamilta.

Tänään vuosi vaihtuu. Uusi vuosi on toivottavasti parempi meidän koiramaailmassa. Veli kävi tänä vuonna läpi suuret jalkaleikkaukset ja on toipunut niistä paremmin kuin osattiin kuvitellakaan. Allin elämä on tasapainoilua pihan vahtimishommien ja Velin välillä. Sillekin syksy oli raskas, kun joutui pidättelemään itseään, ettei potilaalle sattuisi mitään. Hyvillä mielin tässä nyt otetaan vastaan tulevaa vuotta.